Blog

Uncategorized

Kesä ja kukat

20180523_054147

Pienessä kaupungissa saattaa torilta olla tuliaisina muutakin kuin kalaa ja ruisleipää. Kuulumisten vaihto tutun kesäkukkaviljelijän kanssa poiki parhaan kesäduunin ikinä!

Lupauduin jeesaamaan torikojulla ja nyt olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Päässälaskuharjoitusta, kielikylpyä ja kesäkukkarakkautta runsain määrin.

Kuvaan osuivat kohtalonkukka (Nemesia), huovinkukka (Sanvitalia), kalmojuuri (Calmus) ja limenvärinen suikeroalpi (Lysimachia).

Ruukut on jo kauan sitten täyttyneet, mutta kukaan ei onneksi ole kieltänyt hankkimasta lisää 🙂

Kasvit, Kevät

Kevään airueet

 

Lunta ja pakkasta riittää. Siis riittää kiitos!
Keväännälkä on jo hirmuinen.
Kielot, iirikset ja kotkansiivet uinuvat vielä lumen alla.
Ehkä jopa ihan pikkuisen sipulikasvejakin enemmän odotan näkeväni nämä kaunottaret.
Koittakaahan jaksaa, merkkejä keväästä on jo ilmoilla!
My hunger for spring is almost too huge, but these beauties make all the waiting worthwhile. Keep up the spirit my fellow gardeners, the award is almost there!

Kasvit

Rune ruukuntekijä

 

Olen aina ollut luonnonmateriaalien perään. Puu on ominta – sen tuoksu ja tuntu. Kuka voi vastustaa vastahiotun katajan tuoksua?  Hyvänä kakkosena tulee savi, toisin argumentein tosin. Omista käsistäni ei keramiikkaa synny, siispä käännyin osaajan puoleen.

Mielessäni olivat, kuinkas muuten, ruukut ja vaasit, kun marssin tutun keraamikon puheille. Rune sai heti ajatuksestani kiinni ja kas, tuloksena pikku kokoelma uniikkikeramiikkaa. Runen taidonnäytteiden pelkistetty muotokieli vetoaa  yksinkertaisella kauneudellaan. Ja sallii kasvien loistaa pääroolissa.

Runen keramiikkaruukkuja ja maljakoita on taas kesäkaudella myynnissä puodissani sekä Runen omassa verstaassa.

Kurkkaa vielä @runerikberg 🙂

Fint keramik av duktiga Rune Rikberg.

Unique ceramics made by talented crafstman Rune Rikberg.

 

 

 

 

Uncategorized

Strömfors

 

Pikkukaupunkimme Loviisa laajeni kahdeksan vuotta sitten. Yksi liitetyistä kunnista on Ruotsinpyhtää, joka niittää mainetta Strömforsina. Ruotsinpyhtää on näkemisen arvoinen miljöö, nimettiinhän se vastikään vuoden uusmaalaiseksi kyläksi. Puutarhaihmisiä Ruotsinpyhtäällä vetää puoleensa Eija’s Garden, ulkoilmaihmisiä Strömfors Outdoor ja vanhojen torppien kunnostajia Roseborgin liiteri. Allekirjoittaneeseen kylänraitti on aina vedonnut kauneudellaan ja meninpä siellä muinoin naimisiinkin.

Strömfors är väl värd ett besök om du kommer till Lovisa.

If you ever visit Loviisa, don’t miss Strömfors and it’s various activities. Strömfors is the most beautiful village in my little hometown Loviisa.

Daaliat

Sylvia & Vincent

20171002_163702

Mummokukat ovat heikkouteni. Vilma-mummoni puhui joriineista. En oikein käsittänyt, miksi kauniilla kukilla on niin kummallinen nimi. No ei kai nimi kukkaa pahenna, kun ei kerran miestäkään.

Ensimmäiset mukulani menivät suoraan myyrien suihin. Elämä juurakoiden kanssa on ollut yhtä yritystä ja erehdystä. Eräänäkin kesänä kaivoin kompostoimani mukulat, jotka olivat sittenkin elossa!

Taas jännittää, kuinka möykkyset selviävät talvetuksesta. Varmuuden vuoksi ruukaan hankkia joka vuosi uusiakin. Tänä vuonna miellyin Sylviaan ja Gallery Vincentiin, lohenpunaisia molemmat. Bulbs.se -nettipuodissa valikoima on just nyt huipussaan!

Jag är förälskad i mormors blommor. I sommar ska jag ha Sylvia och Gallery Vincent dahlior – två laxröda skönheter. Urvalet är just nu som finast hos Bulbs.se!

I’m in love with the kind of flowers my grandmother used to grow in her garden. Seasonal flower fever rises always this time of year and I think Dahlias are the best to begin with. This time I surprised even myself and chose some peachy colours – Sylvia and Gallery Vincent. Where to plant them is a mystery… 

Uncategorized

Vanha pihakoira

vilkku

 

Puoliso on iänkaiken täydellä rakkaudella tästä kuittaillut.

“Hieno kakku. Ihan blogikamaa.” “Ollapa se blogi. Tulis taas hienot kuvat sun penkeistä.”

Olen ihan ajatellut, että kunhan saan ajatukseni siihen asentoon, ettei kuvien ja tekstien tarvitse olla täydellisiä, on blogien aika ohi.

Ohi tai ei, nyt opettelee vanha koira taas jotain uutta ja ryhtyy pyörittämään puutarhatoimistoa. Niin, ja jatkaa haaveilua omasta pihakoiran pennusta. (Kuvan pihakoira on yksi hienoimpia tapaamiani ja kuuluu ystäväni Outin perheelle).

Tervetuloa mukaan!