Daaliat

Sylvia & Vincent

20171002_163702

Mummokukat ovat heikkouteni. Vilma-mummoni puhui joriineista. En oikein käsittänyt, miksi kauniilla kukilla on niin kummallinen nimi. No ei kai nimi kukkaa pahenna, kun ei kerran miestäkään.

Ensimmäiset mukulani menivät suoraan myyrien suihin. Elämä juurakoiden kanssa on ollut yhtä yritystä ja erehdystä. Eräänäkin kesänä kaivoin kompostoimani mukulat, jotka olivat sittenkin elossa!

Taas jännittää, kuinka möykkyset selviävät talvetuksesta. Varmuuden vuoksi ruukaan hankkia joka vuosi uusiakin. Tänä vuonna miellyin Sylviaan ja Gallery Vincentiin, lohenpunaisia molemmat. Bulbs.se -nettipuodissa valikoima on just nyt huipussaan!

Jag är förälskad i mormors blommor. I sommar ska jag ha Sylvia och Gallery Vincent dahlior – två laxröda skönheter. Urvalet är just nu som finast hos Bulbs.se!

I’m in love with the kind of flowers my grandmother used to grow in her garden. Seasonal flower fever rises always this time of year and I think Dahlias are the best to begin with. This time I surprised even myself and chose some peachy colours – Sylvia and Gallery Vincent. Where to plant them is a mystery… 

Uncategorized

Vanha pihakoira

vilkku

 

Puoliso on iänkaiken täydellä rakkaudella tästä kuittaillut.

“Hieno kakku. Ihan blogikamaa.” “Ollapa se blogi. Tulis taas hienot kuvat sun penkeistä.”

Olen ihan ajatellut, että kunhan saan ajatukseni siihen asentoon, ettei kuvien ja tekstien tarvitse olla täydellisiä, on blogien aika ohi.

Ohi tai ei, nyt opettelee vanha koira taas jotain uutta ja ryhtyy pyörittämään puutarhatoimistoa. Niin, ja jatkaa haaveilua omasta pihakoiran pennusta. (Kuvan pihakoira on yksi hienoimpia tapaamiani ja kuuluu ystäväni Outin perheelle).

Tervetuloa mukaan!